Syksyllä päivät lyhenevät ja metsä hämärtyy nopeasti. Silloin kartan ja kompassin käyttö on taito, joka tuo retkelle varmuutta. Puhelimen sijaintipalvelu on kätevä, mutta akku voi loppua kylmässä tai kuuluvuus kadota. Kompassi ei tarvitse virtaa, ja oikein käytettynä se vie perille myös silloin, kun maastossa ei näy polkuja eikä selviä maamerkkejä.
Tässä artikkelissa käymme läpi suuntimakompassin perusosat, suunnan ottamisen kartalta ja muutamia vinkkejä, joilla suunnassa pysyminen helpottuu.
Suuntimakompassin osat
Retkeilyssä ja suunnistuksessa yleisin malli on suuntimakompassi, jossa on läpinäkyvä pohjalevy ja sen päällä pyöritettävä kotelo. Kotelon sisällä on neula, jonka punainen tai muuten merkitty pää osoittaa magneettiseen pohjoiseen. Pohjalevyyn on merkitty kulkusuuntanuoli, ja kotelon pohjassa on pohjoisnuoli sekä sen suuntaiset pohjoisviivat. Kotelon reunan asteikolta suunnan voi lukea myös asteina.
Suunnan ottaminen kartalta askel askeleelta
- Yhdistä lähtö ja kohde: Aseta kompassin pohjalevyn reuna kartalle niin, että se kulkee lähtöpaikastasi kohteeseen. Kulkusuuntanuolen on osoitettava kohti kohdetta, ei siitä poispäin.
- Käännä kotelo: Pidä pohjalevy paikallaan ja kierrä koteloa, kunnes sen pohjoisviivat ovat kartan pohjois-eteläsuuntaisten viivojen suuntaiset ja pohjoisnuoli osoittaa kartan pohjoiseen.
- Nosta kompassi eteesi: Pidä kompassia vaakatasossa vatsan korkeudella niin, että kulkusuuntanuoli osoittaa suoraan eteenpäin.
- Käänny itse: Käänny paikallasi, kunnes neulan punainen pää on kotelon pohjoisnuolen päällä. Nyt kulkusuuntanuoli näyttää suunnan, johon sinun pitää kulkea.
- Valitse tähtäyskohde: Katso suuntaan ja valitse sieltä selvä kohde, esimerkiksi erottuva puu tai kivi. Kävele sen luo, tarkista suunta ja valitse uusi kohde.
Kun kotelo on kerran käännetty, älä koske siihen matkan aikana. Suunta pysyy tallessa niin kauan kuin kotelo pysyy paikallaan.
Eranto ja muut virhelähteet
Kompassin neula osoittaa magneettiseen pohjoiseen, joka ei ole täsmälleen sama kuin kartan pohjoinen. Tätä eroa kutsutaan erannoksi. Suomessa magneettinen pohjoinen on kartan pohjoisesta katsoen jonkin verran idän puolella, ja ero vaihtelee paikkakunnittain sekä muuttuu vähitellen vuosien kuluessa. Lyhyillä väleillä, kun tähtäät näkyvään maamerkkiin, virhe ei yleensä haittaa, mutta pitkällä matkalla pienikin kulmavirhe kasvaa sivuttaiseksi poikkeamaksi. Tarkista eranto tarvittaessa ajantasaisesta lähteestä ja ota se huomioon kotelon kääntämisessä.
Myös ympäristö voi sotkea kompassin. Metalliesineet, puhelin, otsalampun paristot tai voimalinjat lähellä kompassia voivat kääntää neulaa. Pidä kompassi niistä erillään, kun otat suuntaa.
Harjoittele kartan suuntaamista
Suunnan ottamisen lisäksi kompassilla on helppo suunnata kartta. Aseta kompassi kartalle ja käännä karttaa, kunnes neulan pohjoispää osoittaa kartan pohjoiseen. Silloin kartan kohteet ovat samassa suunnassa kuin maastossa, ja ympäristön vertaaminen karttaan helpottuu. Kun tunnet lisäksi yleisimmät karttamerkit, tunnistat maastonmuodot ja vesistöt nopeasti.
Paras paikka harjoitella on tuttu lähimetsä kirkkaana päivänä. Ota suunta kartalta pariin selvään kohteeseen, esimerkiksi järven rantaan tai tienristeykseen, ja katso, kuinka lähelle osut. Myös suunnistus on hauska tapa kehittää taitoa, sillä rastilta toiselle siirtyminen vaatii jatkuvasti kartan ja kompassin yhteispeliä.
Kompassi on pieni ja kevyt väline, mutta sen tuoma varmuus on suuri. Kun suunnan ottaminen on hallussa, pimenevä syysilta tai sumuinen suo ei pääse yllättämään yhtä helposti. Pakkaa kompassi mukaan jokaiselle retkelle ja harjoittele sen käyttöä myös silloin, kun reitti on tuttu.
